Barffaus on tämän kevään ja varmasti kesänkin kuumin puheenaihe meidän laumassamme. Tämä blogi on alunperin aloitettu koirien keittokirjatyyppisenä reseptivarastona. Itse olen blogin oheissivuilla esiintyvistä ohjeista kokeillut aina siellä täällä jotakin - lähinnä niitä, joita voi käyttää treeneinamuina. Välillä olen harmitellut, kun ei ole tullut kirjoitettua mitään itse blogiin. Mutta nyt on asiaa.

Haluaisin aloittaa Wilman ja Dilbertin kanssa raakaruokinnan. Tietoa on hiukan, kokemusta ei yhtään ja kysymyksiä paljon. Kaksi isoa MUTTAA on matkassa: mietin miten Barf vaikuttaa namupalkkautuvuuteen, kun BARF on niin tavattoman maistuvaa ruokaa koirien mielestä. Nauravatkohan sen jälkeen ruokapalkalle koulutuksissa? Kumpikaan ei ole tottunut lelupalkkaukseen, vaikka leikkivätkin mielellään. Dilbertillä on pelissä pelastuskoiran koulutus ja voittaja-luokan tasoinen tokoilu. Wilma saa myös kaikissa lajeissa palkan namuina. Kisattu ollaan vasta koiratanssissa. Toko-uran pitäisi alkaa syksyllä.

Toinen iso kysymys ovat varsinkin tänä kesänä puhdistusreaktiot ja miten ne vaikuttavat turkin kuntoon. Wilman piti tänä kesänä hakea se pakollinen näyttelytulos odottamaan, mikäli joskus tarvitsisi sitä esim. jäljestysvalion arvoon. Olin katsonut muutaman näyttelyn valmiiksi heinä-, elo- ja syyskuulle. Jotkut koirat vaihtavat turkkinsa barffauksen aloituksen jälkeen - juuri kuulin, että osa vaihtaa kerralla. Mikäli Wilmalle tapahtuu tämä, turkki ei ole näyttelykunnossa loppukesästä. Lisäksi ei ole takuita myöskään siitä, millaisena tulee takaisin, koska Wilma on steriloitu ja turkkimuutoksia on alkanut näkyä viime talvena. Tästä syystä olen hätäillyt niiden näyttelytulosten vuoksi ja käynyt tänä keväänä näyttelytreeneissä.

Moni tässä tilanteessa odottaisi syksyyn barffauksen aloittamisen kanssa. Wilmalla on jonkinasteisia ruoka-aineallergioita. Aiheuttajista ei ole selvyyttä, mutta epäilen vehnää ja nautaa. Silti allergianappula ei ole tuottanut ihan sitä tulosta, mitä olisin toivonut. Tilanne on toki parempi, korva ei nykyisillä nappuloilla varsinaisesti punota eikä luultavasti kutise, mutta ell:n mukaan siellä on hieman nokkosihottumaa (ja pinta näyttääkin hieman röpelöltä verrattuna toiseen korvaan ja kun nuuhkaisee molempia korvia, huomaa, että korvassa, jossa nokkoihottumaa on, on myös hieman makeampi haju. Haluan korvan kuntoon ja en halua odottaa syksyyn sen kanssa. Varastopunkki, jota on jokaisessa kuivaruuassa on myös käväissyt mielessä. Jos se on edes osasyyllinen, mikään kuivaruoka ei tule sopimaan.

Muutenkin luonnollinen ruokinta on kiinnostanut jo pitkään. Se olisi mielestäni koiran arvolle niin paljon sopivampaa: lihaisia luita, lihaa, sisäelimiä, kasviksia - kaikki raakana. Eikä se kokonaisuutena kuulostakin houkuttelevammalta kuin kuivaruoka vaikka kuinka saisi välillä treenipalkaksi muutakin? Olen lukenut viime aikoina myös paljon teollisen ruuan vaaroista ja haittavaikutuksista ja siitä, että parhaimmatkin kuivaruuat voivat sisältää tietämättämme aineksia, joita emme tieten tahtoen ikinä antaisi koirillemme puhumattakaan lisäaineista. Viljapohjaisina ne eivät myöskään ole ollenkaan koiralle luonnollista ravintoa: koirat eivät luonnossa koskaan söisi viljaa ja tästä johtuu nykyään monien koirien terveysongelmat.

Eikö tässä olisi syytä luonnolliseen ruokavalioon vaihtamiselle? Dilbert ja Wilma nyökyttelevät päätään vieressä ja yhtyvät ajatukseen: Amen to that!