Olen viettänyt lukuisia iltoja netissä barf-sivustojen parissa, kysellyt foorumeilla barffareilta ja tutkinut asioita. Palkkauksen suhteen en ole enää kovin huolestunut. Taitaa olla urbaani-legendaa, että namut eivät barffatessa riittäisi motivoimaan koiraa. Toinen huolen aihe, puhdistusreaktion vaikutus turkin kuntoon Wilmalla, on asia, joka edelleen mietityttää. Valmisteluita on silti edelleen tehty barffiin siirtymiseksi. Ehkä meidän sitten vaan pitää ottaa se riski, että turkki ei ole loppukesästä näyttelykunnossa.

Yksi ongelma on ollut täpötäysi pakastin. Toinen pakastin mahtuu kotiimme vasta meneillään olevan remontin jälkeen syksyllä, kun sadaan kaappipakastin keittiöön jääkaapin viereen. Tänään meille luvattiin toinen pakastin lainalle kesäksi - sen voi laittaa vaikka autotalliin. Olen katsonut että Lempimuonan auto kiertää ensi tiistai-iltana Turussa ja aijon tehdä tilauksen erilaisista broilerituotteista ja kasvissoseesta. Kennel-rehun auto tulee loppukuusta. Tästä se kai sitten alkaa.... Hui :-o

Tällä hetkellä saavat nyt riisiä ja raakaa kalkkunajauhelihaa, Dilbertin ruokaan laitan vielä jonkin verran Royal Caninin rotikka-ruokaa mukaan. Wilman kanssa olen edennyt nopeammin. Meillähän kävi niin, että vatsataudin vuoksi molemmat koirat saivat pari viikkoa riisiä + kanaa/kalkkunaa ja kun aloin siirtämään takaisin kuivaruualle Wilman korvat reagoivat. Ne olivat menneet tasaisesti parempaan suuntaan riisi-kanaravinnon aikana ja kuivaruuan ilmestyessä takaisin ruokavalioon, makea hiivainen haju korvissa lisääntyi yhtäkkiä. Siirsin äkkiä takaisin riisiin ja kanaan. Sekaan olen laittanut lohiöljyä ja pellavaöljyä. Barffiin siirtymisen ei pitänyt tapahtua näin äkkiä, mutta jos edes allergianappula ei käy, niin riisi-kanasta ei ole pitkä matka-kana-kasvismössöön ja esim. kanankaulojahan meilä on syöty herkkuina jo pitempään. Dilbertillä ei ole kiirettä ruokavaliomuutoksen kanssa, mutta toki hänen on saatava samantyyppistä ruokaa kuin Wilmankin. Kateus on muuten ylen suurta ja liian raskasta pienen rotikan ymmärtää. Ja olen aika vakuuttunut siitä, että barf on parempi vaihtoehto

Dilbertillä tietenkin tulee eteen se kuinka vatsa kestää luita. Kun rustoja on annettu herkkuina aikaisemmin, ne eivät ole sulaneet kunnolla. Lisäksi on riski, että vatsa menee luumössöst kovaksi. Tätäkin olen nähnyt, joten olen rajoittanut kovien huviluiden rouhimisen pariin tuntiin päivässä. Onneksi luita saa jauhettuinakin. Toisaalta näinhän sanotaankin, että jos lihaisia luita ja rustoja syötetään yhtä aikaa muun ruuan kanssa, vatsan on vaikeampi sulattaa niitä kuin silloin kun niitä annetaan ihan eri kerralla. Luotetaan tässä vaiheessa siihen.

Ainahan voi palata takaisin nykyiseen ruokavalioon, jos barf ei käy. Kokeilla kuitenkin kannattaa.